Viikinkikauppiaan rahakätkö

862-1002 ●  hopeaa  ●  löytöpaikka: Päijät-Häme

Viikinkien valuutta oli hopea, ja hinnat määriteltiin hopean painossa (kts. myös https://mullastamaan.blogspot.com/2020/06/viikinkikauppiaan-punnus-2.html). Maksuksi kelpasi siis periaatteessa millainen hopeamöykky tahansa, kunhan se painoi tarpeeksi, mutta arvostetuin formaatti oli arabialainen dirhemi.¹  Näiden Lähi-idässä lyötyjen rahojen hopeapitoisuus oli tunnetusti korkea ja viikingit taisivat arvostaa niiden ulkonäköäkin, koska niitä käytettiin myös koruina.²

Tutkijat ovat arvioineet, että viikinkien arabiankaupan ansiosta dirhemeitä virtasi pohjolaan yhteensä noin neljännesmiljoona kappaletta, suurin osa 800- ja 900-luvuilla. Mutta jostain syystä niiden tuonti tyrehtyi käytännössä kokonaan noin vuoden 1000 paikkeilla. Epäilen että joku viikinki onnistui simapäissään suututtamaan tuolloisen kalifin, Al-Qadirin, joka siksi kielsi kaupankäynnin moisten barbaarien kanssa, mutta teoriani tueksi ei vielä ole löydetty arkeologista todistusaineistoa. Nyrpeinä viikingit joutuivat sen jälkeen tyytymään länsimaisiin hopearahoihin, vaikka ne eivät olleetkaan yhtä isoja ja eksoottisia. 

Eräältä Päijät-Hämäläiseltä heinäpellolta löysin parisenkymmentä viikinkiaikaista hopearahaa ja niiden fragmentteja. Löytö pääteltiin rahakätköksi, vaikka rahat olivatkin levinneet suhteellisen laajalle alueelle. Kätkön uusin raha oli vuodelta 1002, ja sen perusteella kyseessä oli toiseksi vanhin Suomesta löydetty kätkö, josta löytyi myös länsimaisia rahoja. Vanhemmissa on ollut pelkästään dirhemeitä, tässä niitä oli vain noin kolme ja puoli. Muut rahat olivat Englannista tai nykyisen Saksan alueelta. Kätkö sijoittuu siis ajallisesti juuri tuohon merkittävään taitekohtaan, jossa alettiin totutella elämään ilman rakkaita dirhemeitä.

Rahakätköt on yleensä piilotettu jonnekin syrjäisempään paikkaan, mutta nämä olivat oletetulla viikinkiaikaisella asuinpaikalla. Rahat ovat siis saattaneet esimerkiksi olla talossa, joka on palanut. Vaikka kukapa näistä voi tietää. Ihan köyhä tyyppi siellä ei kuitenkaan tainnut asua, ja koska lähistöltä löytyi myös punnuksia, on siinä varmaankin asunut Arabiassa itsekin reissanut rikas ja tosi merkittävä viikinkikauppias hoveineen. On on, ihan varmasti! 

Osa kätkön rahoista. Ylärivissä kokonaiset dirhemit. (Kolikot eivät ole ihan samassa mittakaavassa keskenään.)

Kätkön löytöpaikka ennen viimeisintä kaivauspäivää. Jokaisen kepin kohdalta oli löytynyt raha.

Löytöpaikka kartoitettiin Museoviraston Arkeologisten kenttäpalveluiden koekaivusryhmän kanssa, ja loput rahat ja muut signaalit kaivettiin ylös.

* Ja tähän taas viikinki-disclaimer: Käytin taas "viikinki"-sanaa, koska se on niin cool. Oikeasti viikingit sellaisina kuin ne mielletään ovat enemmän tai vähemmän fiktiota. Täsmällisesti ottaen kyse on lähinnä vaan ns. viikinkiajalla eläneistä ihmisistä ja heiltä jääneestä kätköstä. Noh, varsinaisia merillä kulkeneita kauppiaita tosin voisi ehkä jonkin määritelmän mukaan nimittää viikingeiksi, muttei oikeastaan kannattaisi.

1 Välillä näkee kinasteltavan onko rahojen nimi dirhemi vai dirhami. Tämä on vähän samanlainen kuin kiista siitä, kuinka päin vessapaperirulla pitää laittaa telineeseen, eli molemmat vaihtoehdot ovat periaatteessa oikeita, mutta käytännössä minun mielipiteeni on oikeampi kuin muitten. ^↩

2 Viikinkien kanssa matkannut arabihistorioitsija Ahmad Ibn Fadlan kirjoitti, että aina kun mies oli ansainnut 10.000 dirhemiä, hän teetti vaimolleen uuden rahakaulakorun. Suhtautukaamme tähän tietoon kuitenkin varauksella. ^↩