Klipat

1518-1627 ●  hopea, kupari ja kulta

  

Löytämäni neljän ja kahden markan hopeaklipat Juhana III:n ajalta.

Kun ihmiskunta aikoinaan jostain syystä päätti alkaa käyttää harvinaisia metalleja maksuvälineenä, huomattiin pian että metallin määrän punnitseminen oli hankalaa ja hidasta, ja aiheutti todennäköisesti pitkiä jonoja kassoille. Pulma ratkottiin tekemällä metallinpaloista standardikokoisia, lyömällä niihin leima jossa ilmaistaan metallin määrästä takuuseen menevä taho, ja toivomalla että kauppakumppani uskoo leimaa. 

Yksi varhaisimpia rahoja,
Joonialainen hopearaha
n. 600-550 eaa.

Ihan ensimmäiset rahat valmistettiin lyömällä metallinpalasta kuvioidulla vasaralla. Tällöin palanen menee lyttyyn, ja siitä tulee automaattisesti enemmän tai vähemmän pyöreä. Myöhemmin valmistustekniikoiden kehittyessä alettiin valmistaa viimeistellymmän näköisiä rahoja, mutta vaikka tekniikka sittemmin mahdollisti muutkin muodot, oli pyöreys osoittautunut niin käytännölliseksi designiksi, että se on nykypäivänäkin kolikoiden vallitseva trendi.

Mutta sen jälkeen kun metallia opittiin työstämään tasaisiksi levyiksi, ei pyöreä muoto kuitenkaan enää ollut helpoin mahdollinen valmistaa. Yleensä pyöreän rahan muut hyvät puolet korvaavat valmistustekniikan hankaluudet, mutta välillä on tilanteita, jossa rahan tuotannon helppous ja nopeus pitää asettaa etusijalle.

Tähän haasteeseen vastaa raha, joka Pohjoismaissa tunnetaan nimellä klippinki, tai klippa. Se leikataan suoraan irti metallilevystä leikkureilla, ja kun palaseen vain lyödään vasaralla ja meistillä kuvat ennen tai jälkeen leikkaamisen, niin raha onkin jo valmis. Pyöreiden rahojen tekeminen vaatii huomattavasti enemmän taitoa, aikaa ja parempia työkaluja, ja siinä syntyy myös hukkapaloja jotka pitää taas uudelleensulattaa.

Klippoja on siis valmistettu useimmiten silloin, kun rahaa on tarvittu nopeasti, tai kun tarvittavia välineitä tai ammattilaisia ei ole ollut saatavilla. Eikä hiottu ja arvokas ulkomuoto ole ollut niin olennaista. Keskiajalla tällaisia tilanteita olivat useimmiten sodat. Koska kansallisvaltioita ja maanpuolustustahtoa ei vielä oltu keksitty, joutuivat kuninkaat ostamaan armeijansa rahalla. Armeija taas piti usein saada kasattua nopeasti, ja palkkojen juosta ajallaan, jollei haluttu palkkasotilaiden siirtyvän paremmin maksavan vihollisen leipiin.

Poikkeusaikojen valuuttana klipat ovat siis kiinnostavia paitsi erikoisen muotonsa, myös niihin liittyvän historian ansiosta. Katsotaanpa siis mitä tarinoita löytyy Suomessa yleisimmin löydettyjen klippojen taustalta. Seuraavassa käydään läpi yleisyysjärjestyksessä ne klipat, joita Suomessa on ilmoitettu löydetyksi vuosina 2019-2021. Lopuksi luetellaan lyhyesti kaikki Ruotsi-Suomen alueella käytössä olleet klipat.

Näin ergonomiselta näytti ruotsalainen rahapaja vuonna 1555 Olaus Magnuksen mukaan.

1. KRISTIAN II / KUSTAA VAASA: 18 penninkiä

Yleisin Suomesta löydetty klippinki on itse asiassa kaksi eri rahaa. Tanskan kuningas Kristian II löi 18 penningin klippaa vuosina 1518-1522, ja Kustaa Vaasa lyötti siitä imitaatiota Ruotsissa 1521-1522. Molemmat olivat yleisessä käytössä Ruotsin alueella. Rahoissa on pieniä eroja, mutta usein löytökolikot ovat niin huonossa kunnossa, että on mahdoton sanoa kummasta on kyse.

Vuosina 2019-2021 museovirastolle ilmoitetuista klippinkilöydöistä aika tarkasti puolet oli näitä rahoja, ja ne ovat myös selkeästi yleisin Suomesta löydetty keskiaikainen rahatyyppi.

Kristian II
Tanskan kuningas 1513-1523

Pohjolassa klippojen historian katsotaan alkavan Kristian II Hyvän lyöttämästä klippingistä. Tai tuo “Hyvä” oli kyllä vain Kristianin itse itselleen antama lisänimi, muut kutsuivat häntä lisänimellä “Tyranni”. Kumpi sitten lieneekään ollut todenmukaisempi.

Kristian II halusi tyypilliseen kuninkaalliseen tapaan valloittaa naapurimaansa, tässä tapauksessa Ruotsin. Ensimmäiset yritykset vuonna 1517 menivät myttyyn, ja kuningas tarvitsi nopeasti lisää rahaa sotilaiden palkkojen maksuun jatkaakseen sotaa. Kristian ei ilmeisesti jaksanut tai ehtinyt miettiä rahan ulkonäköä, joten sen lyömiseksi kaivettiin varastosta vanha meisti, jolla pari vuotta aiemmin oli lyöty 1 skillingin kolikkoa. Meisti oli siis tarkoitettu isompaan rahaan, halkaisijaltaan 26,8 mm kokoiseen, joten noin 15 millin klippingeissä sen kuvioista näkyy vain pieni osa.

Rahaan on kuvattu haarniskoitu kuningas toisessa kädessään miekka, ja toisessa valtakunnanomena. Toisella puolella on Tanskan vaakuna jossa on kolme leijonaa.

1 skilling 1514-1515 ja
18 penning klipping 1518-1522

Kuninkaan holvissa hopea oli kuitenkin tuolloin vähissä, joten palkkakolikoiden hopeapitoisuus jätettiin röyhkeästi tavallista pienemmäksi: alkuvaiheessa hopeaa oli reilut 30%, mutta jossain vaiheessa vain alle 5%. Sen sisältämän metallin arvo jäi siten selvästi pienemmäksi kuin nimellisarvoksi annettu 18 penninkiä. 

Ei siis ihme että sotilaat eivät olleet kovin tyytyväisiä tähän uuteen rahaan, ja vaativatkin vähintään puolet palkastaan maksettavaksi jossain muussa valuutassa. Huono hopeapitoisuus aiheutti myös hintojen nousua Tanskassa, ja siitä eivät alamaiset pitäneet. Kristianille annettiinkin vielä yksi lisänimi: Kong Klipping, Klippinkikuningas. Eikä sitä ollut tarkoitettu kehuksi.

Rahaa lyötiin runsaasti noin kolmen vuoden ajan, yhteensä ilmeisesti lähemmäs 100 miljoonaa kappaletta, kunnes vuonna 1524 kolikot vedettiin pois kierrosta. Rahan käyttöä jatkettiin kuitenkin vielä jonkin aikaa Ruotsin puolella, ja sen vuoksi kolikoita virtasi sinne suuret määrät. Tanskassa nämä klipat ovatkin sen vuoksi huomattavasti harvinaisempia löytöjä.

Vaikka klippa ei kaikin puolin ollutkaan menestys, teki se kuitenkin tehtävänsä: Kristianin sotaretki onnistui, ja vuonna 1520 hänet kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi. 

Kustaa Vaasa (Gustav I)
Ruotsin kuningas 1523-1560

Nuori Gustav Eriksson Vasa puolestaan taisteli isosetänsä, valtionhoitaja Sten Sture nuoremman joukoissa Kristiania vastaan. Ei tosin kovin pitkään, koska joutui panttivangiksi Tanskaan 1517-1518, ja oli sen jälkeen maanpaossa Lyypekissä. Mutta kun Kristian nousi kuninkaaksi ja tappoi pahimmat vihollisensa - mukaan lukien Kustaan isän ja sedät - Kustaa palasi Ruotsiin ja päätyi kapinaliikkeen johtajaksi.

Toukokuussa 1521 Kustaa Vaasa miehineen valtasi Taalainmaalla sijaitsevan Falunin kaivoksen saadakseen hopeaa kapinan rahoittamiseksi. Tässä vaiheessa lähellä sijaitseva Hedemora oli ainut kapinallisten hallussa oleva kaupunki, joten sinne hän perusti rahapajan ja alkoi lyödä omia klippinkejään.

Kustaa Vaasa käytti mallina Kristian II:n rahaa, joka siis tuolloin oli hyvin yleinen Ruotsin puolellakin. Mutta saadakseen paikalliset vahvemmin sitoutettua rahaansa, hän laittoi aluksi toiselle puolelle vaakunan, jossa oli ristissä Taalainmaan perinteiset varsijousen nuolet. Rahaa kutsutaan sen vuoksi dalklippingiksi, joskus myös Hedemoran klippingiksi. Nuolet päätyivät myöhemmin Taalainmaan vaakunaan, sekä sittemmin myös useisiin kuparirahoihin merkiksi siitä, että niiden kupari oli peräisin Taalainmaalla sijaitsevasta kaivoksesta.

18 penninkiä, Hedemora (dalklipping), 1521-1522. 2,20g, 15mm.

Näitä rahoja ei kuitenkaan ehditty lyödä kovin pitkään. Ehkä Kustaa Vaasa alkoi pelätä saavansa rahojen takia yhtä huonon maineen kuin Kristianilla oli? Näissä rahoissa oli nimittäin vielä vähemmän hopeaa kuin tanskalaiskolikossa tuolloin. Joka tapauksessa Taalainmaan vaakunan tilalle vaihdettiin pian sama Tanskan vaakuna kuin Kristianin virallisessa rahassa. Näin käyttäjät eivät tienneet kummasta rahasta on kyse, ja pieni hopeapitoisuus voitiin laittaa Kristianin syyksi, heikentäen samalla entisestään hänen mainettaan. 

Kustaa Vaasan imitaatio Kristian II:n klipasta.

Alkuvaiheen dalklippingejä ehdittiin lyödä paljon vähemmän, joten se on näistä selvästi harvinaisempi. Suomessa niitä on löydetty vain muutama kappale. Kristianin rahan imitaatioversiota sen sijaan ehdittiin valmistaa yli 50 miljoonaa kappaletta, niistä tunnetaan neljä eri versiota, ja niitä lyötiin myöhemmin myös ainakin Söderköpingissä.

Kustaa Vaasankaan rahojen hopeapitoisuus ei siis ollut kummoinen. Sanotaan että se oli noin kaksi kolmasosaa Kristianin klipasta, mutta toisaalta Kristianin raha oli loppuvaiheessa lähes pelkkää kuparia, joten aika samoissa pitoisuuksissa silloin on varmaan menty.

Kustaa Vaasan rahan lyönti lopetettiin vuoden 1522 jälkeen. Vuonna 1524 sen nimellisarvo laskettiin ensin 12 penninkiin, ja vähän myöhemmin se vedettiin pois kierrosta.

Kristian II ehti kuitenkin lyödä omaa rahaansa sen verran kauemmin, että nykyään sitä pidetään yleisempänä kuin Kustaa Vaasan versiota. 

2. KUSTAA II AADOLFIN KUPARIKLIPAT 1624-1627

Kustaa II Aadolf
Ruotsin kuninkaana
1611-1632

Toiseksi eniten Suomesta on löytynyt Kustaa II Aadolfin kuparisia klippoja, joita on viime vuosina ollut noin kolmannes kaikista löytöklipoista. Monen mielestä nämä kupariset versiot eivät oikeastaan edes ole kunnon klippoja, varsinkin kun ne usein ovat niin huonokuntoisia että niitä on vaikea edes tunnistaa. Mutta hei, ei saa dissata Kustaata! Tätä "pohjoisen leijonaa" pidetään yhtenä historian suurimmista sotapäälliköistä, joka teki Ruotsista suurvallan, ja jota Napoleonkin fanitti! 

Kuparista tehty raha oli itse asiassa hieno ja käytännöllinen oivallus. Sellaisia ei juurikaan ollut käytetty sitten antiikin Rooman aikojen, mutta nyt se oli täydellinen vastaus Kustaan rahaongelmiin. Ruotsin käymä Kalmarin sota Tanska-Norjaa vastaan oli nimittäin päättynyt vuonna 1613 nolosti. Rauhanehtojen mukaan Ruotsin piti maksaa miljoona hopeataaleria saadakseen takaisin Älvsborgin linnan ja sitä ympäröivät pitäjät. Tanskalaiset olivat varmoja ettei Kustaa kykenisi maksamaan sellaisia summia, mutta niin vain hän sai revittyä (kansalaistensa selkänahasta) rahat maksuihin ja linnan takaisin.

Stora Kopparbergin kaivos Falunissa.
Stora Kopparbers Bergslag on maailman vanhin
vielä toiminnassa oleva teollisuusyritys, joskin
nykyään se on osa Stora Ensoa.

Lunnaiden maksun jälkeen Ruotsissa ei sitten enää paljon hopeaa ollut. Mutta kuparia sitäkin enemmän: Falunissa sijaitseva Stora Kopparbergin kuparikaivos oli nimittäin tuolloin maailman suurin, se oli ollut käytössä jo viikinkiajalta lähtien, ja kuparintuotannossa Ruotsilla oli Euroopassa tuossa vaiheessa lähes monopoli. Ideana oli tehdä kuparivaluutasta maksuväline, jota käytettäisiin maan rajojen sisällä, samalla kun ulkomaankauppaa käytäisiin edelleen hopeassa, jonka muutkin maat hyväksyivät maksuvälineeksi. Toiveena oli myös, että samalla kuparin maailmanmarkkinahinta nousisi, kun sitä kulkeutuisi vähemmän muualle Eurooppaan.

Vuonna 1624 sitten otettiin käyttöön tämä erikoinen kaksimetallijärjestelmä, jossa yksi "taaleri hopearahaa" vastasi noin kolmea "taaleria kuparirahaa". Vuosien varrella kumpikin tuli vuorotellen olemaan maan pääasiallinen valuutta, ja niiden keskinäinen arvo vaihteli suhdanteiden mukaan. Kun liikkeessä oli lisäksi rahoja, joiden arvo ilmoitettiin markkoina, äyreinä, ja riikintaalereina - puhumattakaan kultadukaateista - niin valuuttajärjestelmästä tuli melkoisen sekava.

Kuparirahat haluttiin tietysti saada liikkeelle mahdollisimman nopeasti, ja siksi niiden valmistaminen päätettiin aloittaa klippingeillä. Kuparirahojen valmistusta varten rakennettiin kokonaan uusi rahapaja Säteriin, kaupunkiin joka sijaitsi lähellä kuparikaivosta. Rahamestariksi nimitettiin Tukholmasta Gillis Gillison Coyet, jonka suhteellisen vähäinen kokemus tietysti perustui pelkästään hopea- ja kultarahoihin, jotka ovat pehmeämpää metallia kuin kupari.

Alku olikin monin tavoin hankalaa. Loppukesästä 1624 päästiin kyllä lyömään ensimmäisiä rahoja, 1/4 äyrin eli fyrkin, sekä 1/2 äyrin klippoja, mutta työt jouduttiin aloittamaan vanhanaikaisella tekniikalla. Coyetilla oli nimittäin vaikeuksia löytää osaavaa valmistajaa valssauskoneelle, jolla rahat oli suunniteltu tehtäväksi. Sellainen saatiin paikalle ja toimimaan vasta vuodenvaihteen tienoilla, joten kaikki 1624 tehdyt rahat on lyöty käsin vasaroimalla. Itse asiassa vasaroituja rahoja valmistettiin valssattujen ohessa niin kauan kuin klippoja Säterissä tehtiin, ilmeisesti pitkälti valssauskoneen reistailun vuoksi. 

Tunnetun numismaatikon Ulf Ottossonin mukaan nämä vasaroidut kupariklipat valmistettiin eri tavalla kuin mikään muu ruotsalainen raha. Ne nimittäin lyötiin ilman meistiä, kuvioidun vasaran kanssa. Ensin irtileikattu klippa laitettiin alasimen päälle, johon oli kaiverrettu rahan arvopuoli. Sen jälkeen lyötiin päälle vasaralla johon puolestaan oli kaiverrettu tunnuspuoli. Tunnuspuolen kuvio onkin rahoissa usein huonommin kohdistettu, koska vasaralla ei aina osuttu ihan oikeaan kohtaan. 

Valssauskone

Rahapajalla oli myös vaikeuksia saada kunnollisia leikkureita klippojen irtileikkaamista varten. Ne piti saada paikalle jo kesällä, mutta tilaus myöhästyi niin paljon, että elokuussa Coyet joutui haastamaan oikeuteen sepät, joilta leikkurit oli tilattu. Ja kun ne viimein saatiin paikalle, osoittautui niillä työskentely liian hitaaksi, ja pajalle piti tilata suuremmat. Kuningas olisi halunnut jo aloittaa suurempiarvoisten rahojen lyönnin, mutta niiden valmistaminen ei niillä välineillä vielä onnistunut. Vasta maaliskuussa 1625 päästiin viimein lyömään myös suurinta 2 äyrin klippaa.

Suurempi vastoinkäyminen koettiin vapunpäivänä 1625, kun pajalla oli ehditty lyödä 11 miljoonaa rahaa. Kevättulva hajotti Ljusterå-joen yläjuoksulla sijaitsevan padon, ja siitä seurannut hyökyaalto tuhosi joen töyräällä sijainneen rahapajan kokonaan, surmaten 9 ihmistä. Rahapajalle jouduttiin etsimään uusi turvallisempi paikka kauempaa joesta, ja vaikka kuningas hoputti kärsimättömästi, uusi paja saatiin rakennettua ja toimintaan vasta syksyllä. Tämän vuoksi 1625 Säterissä saatiin lyötyä rahoja kaiken kaikkiaan vain 332000 taalerin arvosta, kun seuraavana vuonna määrä oli jo kolminkertainen. 

Valssauskoneen leimasinrullat olivat tämän tyyppisiä. Leimasimet painoivat
kuvan samaan aikaan molemmille puolille rullien välissä kulkevaan
metalliliuskaan, joka sen jälkeen pätkittiin oikean kokoisiksi paloiksi.

Valssauskoneesta tullut kupariliuska, jossa on irtileikkaamattomia 1 äyrin klippoja vuodelta 1626.

Vasaralla lyödyissä rahoissa kuviot menivät helposti vinoon tai väärään kohtaan.

Meisti saattoi myös lipsahtaa vasaranlyöntien välissä ja aiheuttaa kaksoislyönnin.

Valssauskoneella saatiin kuviot lyötyä nopeasti ja suoraan. Yhtenä ongelmana oli
kuitenkin se, että ylä- ja alapuolen rullat eivät aina pysyneet synkassa,
jolloin leimat saattoivat tulla eri kohtiin eri puolella rahaa.

Jo vuonna 1624 oli myös Kustaan äiti, leskikuningatar Kristiina alkanut rakennuttaa rahapajaa Nyköpingiin. Siellä saatiin klippojen tuotanto käyntiin vuoden 1625 tammikuussa, ja keväämmällä sinnekin saatiin valssauskone. Nyköpingissä lyötiin samannäköisiä ja samanarvoisia klippoja kuin Säterissäkin. 

Vuoden 1626 lopulla alettiin rahan valmistus myös Arbogassa, jossa lyötiin jonkin aikaa 1 äyrin arvoista klippingiä, jonka kääntöpuoli on erilainen kuin Säterin ja Nyköpingin rahoissa.

Klippoissa vaihtelee kuva-aiheina lyhde Vaasa-suvun vaakunasta,  kolme kruunua (1300-luvulta asti käytössä ollut kuninkaallisen vallan symboli), sekä Taalainmaan vaakunanuolet kuvaamassa mistä kupari on peräisin. Joissain on myös nimikirjaimet GAR, eli Gustav Adolf Rex.

Löytötilastoissa selvästi yleisin on 1/2 äyrin klippa, joita on löydetyistä kupariklipoista noin puolet. Toinen puolisko on melkein kokonaan 1 äyrin ja 1 fyrkan rahoja. Suurimmat 2 äyrin möhkäleet sen sijaan ovat melko harvinaisia, niitä on löytynyt tarkastelujaksolla vain pari kappaletta.

Joulukuussa 1626 saapui kuninkaan palkkaama uusi preussilainen rahamestari Markus Kock Ruotsiin muuttamaan rahapajat sellaisiksi että niissä saattoi lyödä pyöreitä kuparikolikoita. Kaikissa kolmessa rahapajassa siirryttiin valmistamaan sellaisia vuonna 1628, ja klippingit vedettiin pois käytöstä tammikuussa 1629. Yhteensä kupariklippinkejä ehdittiin tänä aikana lyödä noin 50 miljoonan äyrin arvosta.

Kustaa II Aadolfin kupariklipat eivät ole visuaalisesti ihan onnistuneimpia rahoja. Niissä jos missä lyöntinopeus oli tärkeämpää kuin viimeistelty ja tasalaatuinen jälki. Rahojen paino saattoi myös vaihdella huomattavasti (tästä kuningas antoi noottia rahapajalle jo nähtyään ensimmäiset valmistuserät). Niitä vaivasi myös klippojen ikävä tyyppivika: reunoista saattoi melko huomaamatta leikellä palasia irti. Pahin ongelma piipparoijan kannalta on kuitenkin se, että varsinkin vasaroiduissa rahoissa painojälki jäi usein niin heikoksi, että kuviot ovat ehtineet kulua tunnistamattomiksi siihen mennessä kun löydät ne pellosta.

Mutta olennaisinta oli että kuparirahan käyttöönotto onnistui suunnitelmien mukaan, ja pian lähes kaikki kotimainen maksuliikenne tapahtui niillä. Kuparin hinta tosin ei noussut, vaikka niin oli toivottu, vaan päinvastoin ennen pitkää romahti. Kustaa sai kuitenkin hallintoaikanaan liitettyä melkoisen määrän uusia alueita Ruotsin kruunun alle joksikin aikaa, joten kaiken kaikkiaan rahapolitiikka onnistui tavoitteisiin nähden oikein hyvin.

Vain epätasaisesti kulunut patina enää paljastaa löytämäni
kuparipalasen (vasemmalla) vuoden 1624 fyrkaksi (oikealla).

3. JUHANA III:N ÄYRIT 1590-1592

Juhana III
Ruotsin kuninkaana
1568-1592

Kolmanneksi yleisin klipparyhmä on Juhana III:n 1590-1592 teettämät neljän ja kahdeksan äyrin klipat. Näiden osuus viime vuosina on ollut noin 15 % klippinkilöydöistä. Juhana lyötti klippinkejä jo aiemminkin vuosina 1568-1572, mutta ne ovat selvästi harvinaisempia, joten palataan niihin vähän alempana. 

Juhana III oli noussut kuninkaaksi vuonna 1568 värikkäiden vaiheiden jälkeen. Tuossa vaiheessa maan talous oli jo ollut melko kehnossa kunnossa aiemman kuninkaan, Juhanan veljen Eerik XIV:n jäljiltä. Vuodesta 1570 asti sodittu 25-vuotinen sota Venäjää vastaan, eli ns. pitkä viha, oli sen jälkeen rapauttanut sitä entisestään.

Tuolloin 1590 venäläiset yllättäen rikkoivat jo viisi vuotta voimassa ollutta aselepoa, ja hyökkäsivät Ruotsin hallussa olleeseen Narvaan. Juhanan piti siis haalia sotajoukot nopeasti uudelleen kasaan. Ja sotilaille tietenkin palkkarahaa. Siksi turvauduttiin taas klippinkien lyömiseen. Ja jälleen kerran rahojen hopeapitoisuudesta tingittiin, eikä hopean määrä vastannut rahojen nimellisarvoa.

Juhanan hallintokaudella inflaatio oli ollut voimakasta, ja näiden kolikoiden aikana se paheni entisestään. Vuonna 1591 kuningas lupasi pyhästi kansalaisilleen että alhaisesta hopeapitoisuudesta huolimatta nämä kolikot tultaisiin myöhemmin vaihtamaan parempiin rahoihin täydestä nimellisarvostaan. Kuningas kuitenkin kuoli vuonna 1592, ja kun rahoja sitten 1593 alettiin vaihtaa uusiin markkakolikoihin, oli valtio jo unohtanut lupauksen. 8 äyrin (eli 1 markan) klipan arvoksi määritettiin ensin 1/4 markkaa, ja seuraavana vuonna enää 1/10 markkaa, vastaten uuden markan noin kymmenkertaista hopeapitoisuutta.

Noihin aikoihin kansalaisten luottamus rahaan alkoi ymmärrettävästi heiketä. Klippinkien lisäksi muitakaan rahoja ei aina enää suostuttu edes ottamaan vastaan, ja vaihtokaupasta tuli tuolloin maassa yleinen tapa.

Juhanakin käytti rahoissaan Vaasa-suvun tunnuslyhdettä, sekä kolmea kruunua. Lyhteen alla oli kirjaimet IR eli IOHANNES REX.

4 äyriä (1/2 markkaa) 1590-1592, 3,5g, 25 mm.

8 äyriä (1 markka) 1591-1592, 3,3 g, 29 mm.

Ehkäpä juuri arvon putoaminen sai porukat heittämään näitä rahoja raivopäissään pellolle, josta niitä edelleen löytyy noinkin paljon.

4. JUHANA III:N MARKAT 1568-1572

Vähän harvinaisempia alkavatkin sitten olla Juhana III:n aiemmin lyöttämät markka-arvoiset klipat. Vuosina 2019-2021 kahden ja neljän markan klippinkejä on ilmoitettu löydetyksi kuusi kappaletta (1,6% löytöklipoista). 

Näitä rahoja Juhana alkoi lyödä jo vähän ennen virallista kuninkaaksi nimitystään, vuoden 1568 lopulla, ja ne ovat niitä harvoja klippoja, joita ei ole lyöty sodan rahoittamiseksi. Juhana malttoi nimittäin odottaa peräti seuraavaan vuoteen asti, ennen kuin alkoi sotia naapurimaataan, eli Venäjää vastaan. Harvinaisen kärsivällinen kuningas siis.

Mikä sitten oli syy näiden klippojen lyömiselle? En tiedä, siihen en ole löytänyt vastausta. Ehkä Juhana vain halusi saada mahdollisimman nopeasti kiertoon omalla nimellään varustettuja rahoja? Juhana oli myös rahoittanut kuninkaaksi nousunsa lyöttämällä klippoja ensin yhdessä Kaarle-veljensä kanssa alkuvuodesta 1568, joten ehkä hän vain... öh... tykkäsi klipoista? Ja tosiaan 1570 alkoi sitten 25-vuotinen sota Venäjää vastaan, joten klippatuotannolle löytyi käyttöä taas siitä eteenpäin.

Viime vuosina näistä rahoista on siis löydetty 2 ja 4 markan kolikoita, mutta kaikiaan sarjaa valmistettiin tuolloin viidellä eri nimellisarvolla: 1, 2, 4 ja 8 markan, sekä 4 äyrin eli 1/2 markan arvoisena. Näistä 8 markan versiota on ilmeisesti lyöty hyvin vähän, ja vain vuonna 1570. Vuoden 1568 puolella ehdittiin lyödä vain pieni määrä 2 ja 4 markan rahoja, ja ne ovat hyvin harvinaisia.

Rahojen kuva-aiheina on Juhanan nimikirjaimet (IR=Iohannes Rex), Vaasa-suvun tunnuslyhde, kolme kruunua, sekä Juhanan motto "Deus protector nostre" (Jumala on suojelijamme). 4 äyrin ja 1 markan rahoissa lause on lyhennetty "DE.PRO.NOS". 8 ja 4 markan rahoissa viimeinen sana on lyhennetty "NOSTR". Mutta jostain syystä kahden markan rahaa suunniteltaessa ei ole osattu päättää mitä lyhennettä käytettäisiin, joten siitä on olemassa versiot "NOSTR", "NOST" sekä "NOSR".

Rahat ovat tyylikkästi vinoneliöitä, eli salmiakin muotoisia, eli ns. rombisia. Hopeapitoisuus oli vielä tässä vaiheessa Juhanan hallintokautta suhteellisen hyvä, eli nämä saattavat jo maasta noustessaan oikeasti näyttääkin hopealta!

4 äyriä (1/2 markkaa)
1569-1572
1,65 g ; 15x19 mm

1 markka
1569-1572
3,29 g ; 19x21 mm

2 markkaa
1568-1572
6,58g ; 21x26 mm

4 markkaa
1568-1572
13,15g ; 24x28 mm

8 markkaa
1570
26,33 g ; 32x37 mm

5. EERIK XIV:N KLIPAT 1562-1568

Eerik XIV
Ruotsin kuningas
1560-1568

Kustaa Vaasan kuoltua 1560 kuninkaaksi nousi hänen vanhin poikansa Eerik. Isä Kustaan jäljiltä kruunun talous oli tuohon aikaan hyvässä kunnossa, mutta valitettavasti Eerik ei osoittautunut hyväksi taloudenpitäjäksi. Hänellä oli niin sanotusti ekspansiivisia ulkopoliittisia suunnitelmia, joiden toteuttamisen hän aloitti heti vuonna 1561 valtaamalla ensi töikseen Tallinnan, ja jatkamalla valloituksia siitä Liivinmaan suuntaan.

Ja näitä sodankäyntikuluja varten Eerik sitten alkoi tyhjentää linnan holveista isänsä keräämiä hopeita ja lyödä niitä klipoiksi. Lisäkuluja alkoi syntyä 1563 kun Eerikin toimista huolestunut Tanskan ja Norjan kuningas Frederik II liittoutui Lyypekin ja Puola-Liettuan kanssa, ja he aloittivat niin kutsutun pohjoismaiden seitsenvuotisen sodan Ruotsia vastaan. Tukholman rahapaja saikin siten leikellä klippoja pihdit savuten aina siihen asti kunnes pikkuveli Juhana vuonna 1568 suisti Eerikin vallasta, heitti tämän tyrmään, ja lopulta myrkytti arsenikkia sisältäneellä hernekeitolla.

Eerik tuli aloittaneeksi kehityksen, jonka ansiosta Ruotsi kehittyi 1600-luvun aikana suurvallaksi. Mutta samalla alkoi myös kehittyä kruunun krooninen rahapula. Eerikin aikana isäpapan hopeat sentään vielä riittivät kattamaan menot, mutta runsas rahan lyöminen sekä jatkuvasti pienennetty rahojen hopeapitoisuus aloittivat valtakunnassa ikävän inflaatiokierteen. 

Erik lyötti klippojaan neljällä eri nimellisarvolla: 2, 4, 8 ja 16 äyriä. Eerikin rahat tunnistaa helposti kirjaimista E.R (Ericus Rex). 8 ja 16 äyrin rahasta on kaksi eri tyyppiä: ensimmäisten vuosien rahat kaiversi Erik Olofsson, ja vuonna 1563 saksasta muuttanut Mikael Hohenauer teki niistä uudet versiot, joissa on pieniä eroja lähinnä kruunujen yksityiskohdissa.

Eerikin 8 äyrin klippoja on 2019-2021 löytynyt yksi per vuosi, ja 16 äyrin rahaa koko aikana vain yksi kappale.

2 ör
1562-1566
2,78 g ; 19,8 mm

4 ör
1562-1568
5,63 g ; 26 mm

8 ör
1562-1568
12,4/11,6 g ; 30,5 mm
(2 tyyppiä)

16 ör
1562-1568
22,79/23,93 g ; 37,5/36,5 mm
(2 tyyppiä)

----------------------------------------------------------------------

KAIKKI RUOTSI-SUOMESSA KÄYTÖSSÄ OLLEET KLIPAT AIKAJÄRJESTYKSESSÄ

KRISTIAN II 

• 1518-1522    18 penninkiä    (Tanska, mutta käytössä yleisesti myös Ruotsissa)

- Lyöty Ruotsia vastaan käydyn sodan rahoittamiseksi.
- Suhteellisen yleinen.

         

KUSTAA VAASA

• 1521    18 penninkiä, Hedemoran versio (Takana Taalainmaan nuolet, "dalklipping".)

- Lyöty Kristian II:ta vastaan käydyn sodan rahoittamiseksi.

- Harvinainen, lyöty pieni määrä, Suomesta löydetty joitakin kappaleita.

• 1521-1522    18 penninkiä, Kristianin rahan kopio.

- Suhteellisen yleinen.

Dacken kapinan klipat

15 äyriä, 1543

• 1543    2 äyriä

• 1543    4 äyriä

• 1543    12 äyriä

• 1543    15 äyriä

- Lyöty Dacken kapinan kukistamisen rahoittamiseksi. Vuonna 1542 Smålandissa alkanut kapina oli vakavin yritys kammeta Kustaa Vaasa pois kuninkaan paikalta.

- Lyöty myös ainakin 8 ja 16 äyrin rahoja, mahdollisesti myös 18 äyrin, mutta sellaisia ei ole koskaan löydetty.

- Arvoltaan erikoinen 15 äyrin raha lyötiin siksi, että Kustaa Vaasan mielestä se vastasi yhtä gylleniä, jonka mukaan sotilaiden palkat määriteltiin. Sotilaat kuitenkin vaativat että gyllenin vaihtosuhde on 18 äyriä, ja lopulta kuningas joutui suostumaan tähän. Jo lyötyjä 15 äyrin rahoja oli sen vuoksi vaikea saada kiertoon, koska sillä oli vaikea maksaa markka-arvoisia hintoja.

Turun klipat

8 äyriä, 1557, tyyppi I

• 1556-1557    2 äyriä

• 1556-1557    4 äyriä,

• 1556-1557    8 äyriä

• 1556-1557   16 äyriä

- Lyöty Suuren Venäjän sodan rahoittamiseksi. Kustaa Vaasa asutti väkeä aktiivisesti Suomen itäosiin niin, että asutus alkoi laajeta Pähkinäsaaren rauhan rajan yli. Jännittynyt tilanne laukesi sodaksi vuonna 1555. Saadakseen sotilaille palkkarahoja Kustaa Vaasa matkusti Turkuun mukanaan 4200 kiloa raakahopeaa, sekä 350 kiloa

8 äyriä, 1557, tyyppi II

kirkolta takavarikoituja kirkkohopeita, ja käynnisti uudelleen 30 vuotta käyttämättömänä seisseen Turun rahapajan.

- Jokaisesta rahasta on kaksi eri versiota, suorakulmainen ja vinoneliöksi lyöty.

- Ainoat Suomessa lyödyt klipat. Sodan loputtua ne kuitenkin matkasivat pitkälti sotilaiden mukana pois Suomesta, ja viimeistään 1500-luvun lopun inflaatiovuosina valtaosa sulatettiin kuparipitoisempien kolikoiden raaka-aineeksi.

- Turun klipat ovat nykyään erittäin harvinaisia ja hinnakkaita. Esimerkiksi 8 äyrin ykköstyypin klipasta maksettiin vuonna 2016 huutokaupassa 70 000 euroa.

EERIK XIV

• 1562-1566    2 äyriä

• 1562-1568    4 äyriä

• 1562-1568    8 äyriä

• 1562-1568    16 äyriä

- Lyöty rahoittamaan Liivinmaan valloitusta ja Tanska-Norjaa vastaan käytyä sotaa.

JUHANA & KAARLE -HERTTUAT

• 1568    4 äyriä

• 1568    1 markka

• 1568    2 markkaa

• 

4 markkaa 1568

1568    4 markkaa

• 1568    8 markkaa

- Kustaa Vaasan pojat Juhana (sittemmin kuningas Juhana III) ja Kaarle (sittemmin kuningas Kaarle IX) löivät klipat Vadstenassa rahoittaakseen kapinan veljeään Erik XIV:tä vastaan.

- Tunnetaan myös nimellä "veriklippingit", koska osa hopeasta oli peräisin Erik XIV:ltä palkkiona Svante Sturen murhauttamisesta.

JUHANA III

• 1569-1572    4 äyriä

• 1569-1572    1 markka

• 1569-1572    2 markkaa

• 1569-1572    4 markkaa

• 1570      8 markkaa

• 1590-1592    4 äyriä

• 1590-1592    8 äyriä

- Lyöty Venäjän 25-vuotisen sodan rahoittamiseksi.

KAARLE-HERTTUA

• 1598    1 markka

8 markan kultaklippinki, 1598

• 1598-1599    8 markkaa (kultaraha)

- Lyöty rahoittamaan vallankaappausta kuningas Sigismundia vastaan.

• 1603-1604    2 markkaa

• 1603-1604    4 markkaa

• 1603    8 markkaa (kultaraha)

KAARLE IX

10 markan kultaklippinki, 1610

• 1610-1612    5 markkaa (kultaraha)

• 1610            10 markkaa (kultaraha)

KUSTAA II AADOLF

• 1624-1625    1 fyrk

10 markan kultaklippinki, 1626

• 1624-1627    1/2 äyriä

• 1625-1627    1 äyri

• 1625-1627    2 äyriä

- Lyöty nopeuttamaan kuparirahojen markkinoille saamista.

• 1626    10 markkaa (kultaraha)

__________________________________

Lisätietoa ja lähteitä:

- Tiedot vuosien 2019-2021 rahalöydöistä marraskuulta 2021. Kansallismuseon rahakammio, Frida Ehrnsten

- Attenpenningen från Danmark, Lennart Castenhag: https://numismatik.se/2artiklar/Attenpenning/AP.php

- Myntningen av kopparklippingar 1624-1627, Bengt Hemmingsson: https://numismatik.se/pdf/snt21996.pdf
-Åbomynt i Svenska fynd, Eva Jonsson: 
http://www.archaeology.su.se/polopoly_fs/1.111143.1354795287!/menu/standard/file/Jonsson_Abomynt_i_svenska_fynd.pdf

- http://historiekullan.blogspot.com/2021/03/gustav-vasa-borjar-sla-egna-mynt.html

- http://myntbloggen.se/
- Gustav Vasas klippingmynting år 1535, Bengt Hemmingsson: http://www.danskmoent.dk/pdf/Vasa1535NNUM2018.pdf
- https://sonesgarden.se/GIIA-sidan/22_klippingar/Kopparklippingar.html

- http://www.billberg.info/page-155.html

https://www.archaeology.su.se/polopoly_fs/1.328199.1491814617!/menu/standard/file/Metallanalyser%20av%20mynt_2017_1_Lasvanlig.pdf