Pipari

1757-1796 ●  kuparia  ●  löytöpaikka: eri puolilta

Hyväkuntoisin löytämäni pipari ei ole kovin hyväkuntoinen.


Jonkinasteisen legendaarisuuden sekä numismaatikko- että piipparointipiireissä on saavuttanut tämä piparkakuksi nimetty 5 kopeekan kolikko. Suurimmillaan 4,4-senttinen raha tosiaan alkaa jo lähennellä keskivertojoululeivonnaisen kokoa, paitsi että painoa sillä on keskimäärin reilut 50 grammaa. Venäläisten tunnetusti joustavan toleranssin johdosta rahan paksuus tosin vaihtelee niin paljon että paino saattaa heittää jopa parikymmentä grammaa suuntaan tai toiseen.

Rahan löytäminen maasta on hieno ja suositeltava kokemus kaikille. Eikä se ole edes vaikeata, sillä tuon kokoisen kuparimötikän antama signaali ei helposti jää huomaamatta huonommallakaan etsimellä - kunhan ensin sattuu osumaan siihen kohtaan maanpintaa jossa kyseinen raha sijaitsee, ja sehän taas ei vaadi kuin jalkatyötä. Itse olen onnistunut osumaan oikeaan koordinaattiin nyt neljästi. Valitettavasti vaan rahojen kunto on aina ollut melkoisen huono.

1500-luvun lopulla vastasyntyneen Venäjän itäpuolella olevat mongolivaltiot heikkenivät, ja tsaarit pääsivät siirtämään itärajan Uralille. Vuoristo oli tunnettu rikkauksistaan, ja kun Pietari Suuri 1600-luvun lopulla määräsi kaivostoimintaa lisättäväksi, löytyi sieltä oikein mukavat määrät rautaa ja kuparia. Tämä osaltaan kannusti Pietaria seuraamaan Ruotsin esimerkkiä ja siirtymään kuparirahoihin, joiden eräänlainen huipentuma tämä muhkea 5-kopeekkainen on.

5 kopeekkaa keisarinna Elisabetin ajalta.
Monogrammista voi hyvällä mielikuvituksella erottaa kirjaimet E.P. (Elisabet Petrovna).

Kyseisen kolikon lyöminen aloitettiin keisarinna Elisabetin aikana 1757 Uralilla Jekaterinburgissa. Viisi vuotta myöhemmin valtaan nousi Pietari III, jonka mielestä raha oli niin suuri, että sen arvo pitää olla ainakin 10 kopeekkaa! Niinpä hän käski lyödä aiempien rahojen päälle tuon uuden arvon.

Pietari III:n 10 kopeekkaa.

Pietarin hallituskausi jäi kuitenkin lyhyeksi, kun puolen vuoden kuluttua vaimo Katariina kyllästyi mieheensä, joka ei ollut kiinnostunut juuri muusta kuin tinasotilailla leikkimisestä. Katariina kaappasi vallan ja laittoi Pietarin kotiarestiin, jossa tämä myöhemmin kuoli "peräpukamiin". Kymmenen kopeekan kolikot Katariina Suuri lyötti uudelleen 5 kopeekan arvoisiksi. Tämän vuoksi Pietari III:n 10-kopeekkaiset ovat hyvin harvinaisia. 

Katariina Suuren aikainen raha.
Katariinan monogramissa on kirjaimet TE (Tsarina Ekaterina), sekä järjestysnumero II.

Katariina jatkoi rahojen lyömistä vuoteen 1796 asti. Tuolloin kolikolla sai 250 omenaa. 

Katariina Suuren päällelyönti, josta erottaa vielä Pietarin kympin tekstejä.

5 kopeekan kolikko on suosittu keräilykohde, ja hyväkuntoisen rahan arvo vaihtelee versiosta riippuen muutamasta kympistä useampaan sataseen. Maasta löydetyt rahat ovat kuitenkin yleensä niin huonokuntoisia, että niillä ei käytännössä arvoa ole.

Yksi harvinaisimpia versioita: Katariina Suuren aikainen Velikaya-tyypin raha,
jonka toisella puolella on kotkan sijasta kaksi kärppää. Arvoltaan jopa 2500 euroa. 

Rahoja lyötiin jatkossakin pääasiassa Jekaterinburgissa, jossa niitä tehtiin Katariinan aikana n. 38 miljoonaa kappaletta. Pienempiä määriä lyötiin useassa muussakin rahapajassa. Lyöntipaikka on merkitty melkein kaikkiin rahoihin seuraavilla kirjaimilla:

AM Annensk
EM Jekaterinburg
KM Kolyvan
MM Moskova
CM Siestarjoki
СПМ Pietari
TM Feodosija, Krimi


Ehkä mielenkiintoisin versio on kuitenkin ruotsalaisten lyömä piparikopio. Vuonna 1788, Ruotsin ja Venäjän välisen ns. Kustaa III:n sodan alettua, ruotsalaiset alkoivat lyödä 5 kopeekan rahaa, jota käyttivät maksuihin Ruotsi-Suomen ja Venäjän rajalla. Ruotsalaiset väittivät ottaneensa ne saaliiksi venäläisistä laivoista, mutta todellisuudessa ne oli valmistettu Avestan rahapajalla.

Hämäyksen vuoksi rahoja valmistettiin kolmella vuosiluvulla: 1764, 1778 sekä 1787. Kopiot olivat keisarinnan sihteerinkin mukaan "erittäin korkealaatuisia", mutta ne on kuitenkin erotettavissa aidoista, kunhan eivät ole kovin huonokuntoisia.

Ensinnäkin ruotsalaiset tekivät outojen kyrillisten kirjaimien kanssa pienen mokan. Kopeekka-sanan lopussa pitäisi olla sanan kovaa lopetusta ilmaiseva merkki "Ъ", mutta he laittoivatkin siihen vahingossa pehmeän lopetusmerkin "Ь". 

Toinen virhe oli käyttää vuosiluvussa väärää fonttia. Aidossa rahassa numerot 1 ja 7 ovat kaarevia, mutta ruotsalaisissa ne ovat suoria.


Ehkä erikoisin virhe oli kuitenkin se, että ruotsalaiset laittoivat raskaasti koristellun keisarillisen kruunun tilalle ilmavamman kuninkaan kruunun.


Kannattaa siis tsekata saattaisiko löytöpiparisi ollakin harvinainen ruotsalaisversio, joita voisi hyvinkin löytyä täältä Suomen puolelta.


Lopuksi täytyy kuitenkin vielä valittaa, että jostain syystä piparin maineen varjoon on jäänyt ruotsalaisten lyömä vielä suurempi kolikko. Nimittäin kuningatar Kristiinan aikana 1638-1653 lyöty yhden ören kuparikolikko on halkaisijaltaan parhaimmillaan peräti 4,8 senttiä, mutta se ei vain ole saanut mitään kivaa lempinimeä, niin kuin esim. lätty tms. Epistä sellainen.

Tämän näköinen olisi suurin ruotsalainen kolikko, jos sen joskus löytäisin.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virkapuvun napit

Jauhosinetit

Tipat

Kukkanapit

Viikinkikauppiaan rahakätkö

Köyhemmän miehen sinettisormus

Klipat

Viikinkikauppiaan virallinen standardipunnus

Kirjapainolaatat