Juhana III:n "hopearaha"

1573  ●  kuparia ja ihan pieni määrä hopeaa  ●  löytöpaikka: Sipoo

Juhana III -parka joutui kuninkaaksi taloudellisesti hankalaan aikaan. Siinä vaiheessa kun aatelisto viimein kypsyi Juhanan ns. tasapainottomaan isoveljeen Eerikiin ja heitti tämän pois valtaistuimelta, oli isä Kustaa Vaasan aarrekammioon keräämä runsas hopeavarasto jo huvennut sotimiseen tanskalaisten kanssa. Ja kun kahakka parin vuoden päästä 1570 saatiin päätökseen, alkoi saman tien täysimittainen sota Venäjää vastaan, ja taas tarvittiin lisää rahaa.¹ 

Toki Juhana ymmärsi tehdä totutut kuninkaalliset toimenpiteet, eli lisäsi jälleen kerran talonpoikien verotusta ja velvollisuuksia. Mutta varsinkaan itäisestä Ruotsista, eli nykyisestä Suomesta, ei oikein saanut puristettua irti enää mitään verotettavaa. Etenkin kun Juhana oli joutunut luovuttamaan aatelistolle huomattavasti lisää läänityksiä, jottei itsekin kokisi veljensä kohtaloa.

Oli siis turvauduttava luovempiin menetelmiin. Yksi niistä oli erityisen näppärä: kuningas alkoi kerätä lyöttämiään hopearahoja takaisin, sulatti ne, ja teetti hopeasta uusia rahoja. Mutta näissä uusissa kolikoissa hopeapitoisuus olikin huomattavasti pienempi, vaikka samaan aikaan rahan nimellisarvo nostettiin suuremmaksi. Ja ta-daa, kruunun varallisuus moninkertaistui tuosta vaan! 

Perinteisesti rahan arvo oli aina ollut sidottu sen sisältämän jalometallin määrään - joskin jalometallin määrä oli ajoittain vaihdellut joko vahingossa tai ehkä vähän tarkoituksellakin. Nyt Juhanakin otti tietämättään innovatiivisen askeleen kohti hamassa tulevaisuudessa yleistyvää luottamukseen sidottua valuuttajärjestelmää. Lienee tarpeetonta todeta, että kansalta ei luottamusta tätä edistysaskelta kohtaan herunut, mutta minkäpä se sille mahtoi. (Juhanan isä kun oli fiksusti määrännyt että kuninkaan virka on tästä lähtien periytyvä, niin eipä vaaliuurnillekaan päässyt enää epäluottamustaan ilmaisemaan.)

Kuten onnekkaimmat metallinetsinharrastajat ovat päässeet toteamaan, toimivat kemialliset jalometalleja koskevat kaavat myös käytännössä: hopea ei juurikaan reagoi muiden aineiden kanssa, vaan pysyy maan mullassakin ehjänä ja kiiltävänä satoja vuosia. Tämä Juhana III:n 2 äyrin kolikko vuodelta 1573 sen sijaan osoittaa, että pelkkä kolikon nimeäminen hopeiseksi ei näitä kemiallisia reaktioita estä. En ole löytänyt tietoa tämän nimenomaisen kolikon hopeapitoisuudesta, mutta noin silmämääräisesti voi nyt helposti todeta että ainakin kuparipitoisuus näyttää melkoisen suurelta. Sen ehkä totesi jo sekin henkilö, joka tämän rahan aikoinaan Sipoon pappilan pellolle turhana viskasi.

1 Juhanan ja Venäjän tsaarin Iivana Julman välinen vihanpito alkoi kliseisesti siitä, että molemmat yrittivät liehitellä samaa naista: Puolan kuninkaan sisarta Katariina Jagellonicaa. Juhana onnistui lopulta saamaan Katariinan vaimokseen, mutta kiista jatkui miesten lähetellessä ensin toisilleen haukkumakirjeitä, ja lopulta aloittaen 25 vuotta kestävän sodan, joka köyhdytti molemmat maat. Virallisen selityksen mukaan Juhanan tarkoitus oli päästä hallitsemaan Jäämeren kauppaliikennettä, mutta toistaiseksi todistamattoman teoriani mukaan hän aloitti sodan ihan vaan pottuillakseen.   ^↩