Kirjapainolaatat

1899 - n. 1960-luku ●  kirjasinmetallia (lyijy, antimoni, tina)  ●  löytöpaikka: useita

Löytämiäni kirjapainolaattoja, lähinnä Vantaalta.

Yllättävän monesta paikasta eri puolilta maata löytyy erikoisesta tummanharmaasta metallista tehtyjä pieniä metallilaattoja, joiden leveällä sivulla on kohoviivat. Kun katsoo tarkemmin, näkyy levyn pitkässä kapeassa reunassa pieniä kohoumia. Vielä tarkemmin katsoessa huomaa että kohoumat ovat kirjaimia. 

Kun kirjapaino 1400-luvulla keksittiin, tuli kirjojen kopioimisesta melkoisen paljon nopeampaa ja halvempaa verrattuna aiempaan menetelmään, jossa palkattiin muutamia munkkeja kopioimaan jokainen kirja käsin. Mutta painamiseen tarvittavien painolaattojen valmistus oli silti vielä aikaa vievää puuhaa, koska jokainen ärsyttävän pieni kirjainmerkki piti asetella painolevyihin yksitellen. Tämä näpertely jatkuikin sitten peräti 400 vuotta, ennen kuin kirjoituskoneen keksiminen sai muutaman herran pohtimaan voisiko painolevytkin vain jotenkin kätevästi naputella näppäimillä kasaan. Vuonna 1886 kellosepän koulutuksen saanut keksijä Ottmar Mergenthaler lopulta esittelikin erikoisen hökötyksen, jota oli rakennellut kahdeksan vuotta: Linotype-latomakoneen.


Linotype-latomakoneen mainos vuodelta 1891


Koneessa oli kirjoituskonetta muistuttava näppäimistö, mutta sen sijaan että se olisi lyönyt kirjaimen musteena paperiin, näppäimen painallus avasikin luukun, josta metallinen kirjainmatriisi tipahti riviin aiemmin naputeltujen perään. Kun yksi rivi oli valmiiksi kirjoitettu, valoi kone kirjasinmetallista laatan, jonka reunaan matriisirivi painoi kirjoituksen, ja johon se näin siirtyi kohokirjaimina. Sen jälkeen kone palautti irtomatriisit automaattisesti takaisin omiin lokeroihinsa.


Syntyneet rivin mittaiset palikat kasattiin sitten päällekkäin ja laitettiin painokoneeseen, joka näin saatiin laulamaan ennätysajassa. Painamisen jälkeen laatat sulatettiin ja käytettiin uudelleen.

Paitsi että näköjään aika moni heitettiin pellollekin.

Tai ainakin tänne Vantaan pelloille painolaatat ovat ehkä päätyneet taas kerran tunkion kautta. Vantaan - tai siis silloin Helsingin pitäjän - talonpojat kävivät nimittäin vielä pitkään 1900-luvun puolella tyhjentämässä Helsingin kaupungin keskustan huussit ja tunkiot lannoitteeksi pelloilleen. Ehkäpä kirjapainon nurkista siivotut, jostain syystä uudelleen käyttämättömät, laatat päätyivät sieltä mukaan, ja levisivät pitkin Vantaan peltoja.

Suomen ensimmäinen Linotype-kone otettiin käyttöön Helsingissä 1899, ja muutaman vuoden kuluttua se - tai vastaava Intertype -merkkinen kone - oli jo sanomalehtikäytössä yleinen. 50-60-luvuilla valoladontakoneet korvasivat vähitellen linotype-ladonnan.

Linotype-latomakone käytössä:   
 

Aloituskuvan vasemmassa yläreunassa näkyvät e ja 5 puolestaan ovat Monotype-ladontakoneen kirjasimia. Se oli myöhemmin kehitetty, hieman Linotypea vastaava kone, joka valoi rivien sijasta yksittäisiä kirjainmerkkejä.

Pelloilta on löytynyt myös toisenlaisia, kaivertamalla tai syövyttämällä valmistettuja isompia laattoja, jotka sisältävät kokonaisia piirroksia tai mainoksia. Onnistuin löytämään kansalliskirjaston digitaalisesta aineistosta lehtiä joissa paria löytämääni laattaa on käytetty:


Lundströmin musiikkikauppa sijaitsi Helsingissä Hakasalmenkadulla, eli nykyisellä Keskuskadulla. Se perustettiin vuonna 1914, ja vaikka Musiikki-Fazer osti sen 1917, säilyi se samannimisenä. Opettajain lehdestä vuodelta 1929 löytyy mandoliinimainos, jonka logossa on käytetty mahdollisesti juuri samaa painolaattaa.

Toisessa löytämässäni laatassa onkin sitten sattumalta Musiikki-Fazerin mainos:


Ja kyseisellä tekstillä varustettu Kaiutar-harmonikkamainos löytyi vuoden 1922 Maaseutu-lehdestä:


Nämä kyseiset laatat on siis valmistettu 20-luvulla, ja joutuneet pellolle luultavasti melko pian sen jälkeen. 


* Laattojen kuvat on käännetty peilikuvaksi, jotta tekstistä saa selvän.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virkapuvun napit

Jauhosinetit

Kukkanapit

Tipat

Pipari

Köyhemmän miehen sinettisormus

Viikinkikauppiaan rahakätkö

Viikinkikauppiaan virallinen standardipunnus

Klipat

Taikarahat