Viikinkikuninkaan kopioraha


n. 1000 ●  hopeaa  ●  löytöpaikka: Päijät-Häme

Niin kuin ehkä tiedättekin, olin jo aiemmin onnistunut löytämään hopearahoja, jotka kuningas Ethelred II oli lyöttänyt Brittein saarilla noin 1000 vuotta sitten. Tai siis en tainnut kertoa tarkemmin, mutta tuolla niitä näkyi: (https://mullastamaan.blogspot.com/2020/06/viikinkien-hopearaha-aarre.html). Siksi tämäkin raha näytti heti löytyessä tutulta. Mutta jotain outoa siinä tuntui kuitenkin olevan, kun tarkemmin katsoi. 

Kansallismuseon rahakammion intendentti Frida Ehrnsten kertoikin heti kuvan nähtyään, että kyseessäpä ei olekaan aito Ethelred. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut syytä pettyä, vaikka tavara paljastui kopioksi!

Raha heti löytämisen jälkeen. Ihan täytyi hetkeksi istahtaa ihailemaan mitä maa taas lahjoitti.

Kun Ethelred II alkoi Englannin kuninkaaksi, olivat viikingit olleet saarella tuttuja vieraita jo parin sadan vuoden ajan. Ajoittain viikingit olivat ryöstelleet englantilaisia, ja välillä taas eläneet sopuisina naapureina maata viljellen. Tällä hetkellä välit olivat vaihteeksi taas huonommat, ja Pohjolan miesten riehumiseen kyllästynyt Ethelred päätti yrittää uutta radikaalia keinoa tilanteen rauhoittamiseksi: hänpä lupaa viikingeille paljon rahaa, mikäli lähtevät pois! 

Aluksi keino toimikin, viikingit ottivat rahat ja lähtivät. Mutta kotiseudulle palattuaan he kertoivat innoissaan että nyt Englannista saa paljon rahaa ihan vain lähtemällä pois. Ei tarvitse edes tapella! Niinpä kaikki kynnelle kykenevät lähtivät samantien hakemaan omia lähtöpalkkioitaan, ja englantilaisia kohtasi entistä pahempi viikinkiryntäys. Siitä seurasi nykypäivään kaksi asiaa: ensinnäkin Ethelred II tunnetaan vielä tänä päivänä Wikipediassakin alamaistensa antamalla pilkkanimellä Ethelred Neuvoton1, ja toisekseen kuninkaan lyömiä rahoja löytyy nykyään Skandinaviasta enemmän kuin Englannista.

Ethelredin kolikot olivat siis tuttuja myös viikinkien hallitsijalle, Olavi Sylikuninkaalle.2  Olavi oli edeltäjiään mahtavampi, sillä hän oli ensimmäinen kuningas joka hallitsi sekä Sveanmaata että Götanmaata. Kun hän vielä yhdessä Tanskan kuninkaan kanssa valloitti Norjan, alkoi hän pohtia olevansa jo sen luokan suurmies, että hänenkin olisi aika alkaa lyödä omia rahoja. Tuohon aikaanhan Pohjolassa käytettiin edelleen maksuvälineenä hopeaa, mutta muista maista tuodut hopearahat olivat jo pitkään olleet hopean suosituin formaatti. 

On kuulemma ollut aina yleistä, että ensimmäistä rahaansa suunnittelevat yhteisöt ottavat siihen mallia naapureiltaan. Olaville Ethelredin rahat olivat tutuimpia, ja Englannin kuningas ehkä myös jonkinlainen idoli, jonka vertaiseksi hän halusi. Kun Olavi lisäksi oli Ethelredin tavoin innostunut uudesta jännästä jutusta nimeltä kristinusko, olivat Englannin ristikuvioiset rahat hänen mielestään juuri hienoja. 

Mutta oli vielä yksi tekijä joka varmasti vaikutti päätökseen oman rahan designista. Rahojen valmistaminen nimittäin vaatii myös alan ammattitaitoa, jota viikingeillä ei omasta takaa ollut. Jollain ihmeen tavalla Olavi sai hommattua palkkalistoilleen yhden Ethelredin omista rahamestareista, joka toi Yorkin rahapajasta mukaan myös muutamia Ethelredin rahan lyömiseen käytettyjä leimasimia. Niiden avulla saatiin laadukas rahantuotanto käyntiin ennätysajassa. 

Leimasimet ovat kuitenkin kulutustavaraa, ja muutaman kolikkosarjan jälkeen joudutaan aina kaivertamaan uudet. Tässä vaiheessa homma alkoikin saada outoja piirteitä. Kun kuningas alkaa teettää omaa rahaa, voisi kuvitella että hän haluaa siinä mainittavan itsensä. Sehän on aina ollut normaali tapa, ja myös Ethelredin rahoissa mainittiin kuninkaan nimen lisäksi rahamestari ja valmistuspaikkakunta. Uusien leimasinten kanssa kuitenkin onnistuttiin jostain syystä sähläämään niin, ettei tekstejä saatu kirjoitettua oikein. Jossain vaiheessa rahoissa mainittiin jopa vahingossa “Olavi, Englannin kuningas”, ja myöhemmissä leimasimissa tekstit alkoivat muuttua ensin siansaksaksi, ja lopulta merkit olivat enää kirjaimia muistuttavia kuvioita. Tekijät eivät selvästikään enää osanneet kirjoittaa, eikä tilaajakaan näyttänyt välittävän mitä rahoissa luki. Sama laadun romahtaminen näkyi myös kuninkaan kasvokuvassa, joka alkoi saada vähemmän mairittelevia piirteitä. 

Juuri sellaisen kolikon onnistuin löytämään. 

Yllä alkuperäinen Ethelred II. Alla Olavin imitaatio. Kuninkaan ylvään kasvokuvan tilalle on päätetty vaihtaa sähköiskun saanut, duckfacea näyttävä luppakorvainen lammas.

Näitä Ethelredin skandinaavisiksi imitaatioksi kutsuttuja rahoja valmistettiin Olavin aikana vuosina 995-1022, sekä hänen poikansa Anund Jakobin hallituskaudella. Vuoden 1030 tienoilla oman rahan käyttö alkoi vähetä, kun valtakunta alkoi vaihteeksi pirstaloitua ja kristinusko menettää asemaansa. Erilaisia Skandinaviassa valmistettuja leimasimia tunnetaan tältä ajalta useita satoja. Oma löytöni on suhteellisen harvinaista leimasinsarjaa. Vuonna 1997, kun tutkija Brita Malmer luokitteli imitaatiot, tätä sarjaa tunnettiin vain 49 kappaletta. Sarjaa on lyöty todennäköisesti joskus vuosituhannen vaihteen tienoilla. Rahojen lyöntipaikkakuntaa ei varmuudella tiedetä, mutta todennäköisesti rahapaja on sijainnut Sigtunassa, nykyisen Tukholman lähellä. 

Kirjoista löytyneet valokuvat kyseisestä rahasta,
sekä "tekstit" piirrettynä.
(Lähde: https://rahakabinetti.wordpress.com/2016/01/12/vuoden-2015-maaloydot-top-7/)

Nämä viikinkien tekemät kopiorahat eivät siis ole varsinaisesti väärennöksiä, vaan keino muuttaa hopea tutunnäköiseen, käytännölliseen muotoon tekijänoikeuksia sen enempää miettimättä. Ja siinä ohessa tilaisuus kuninkaalle vähän pullistella valta-asemallaan. Luonnollisestikin nämä imitaatiot ovat nykyään paljon harvinaisempia ja arvokkaampia kuin alkuperäiset. 

Mutta täytyy kyllä sanoa että jos minä alkaisin valmistaa omaa rahaa, pitäisin kyllä huolen että minun nimeni lukisi siinä selkeästi, ja kuva olisi mahdollisimman komea! Että ei ihan nappiin menneet mielestäni Olavin projektit tässä.


1) Nykyenglanniksi "Æthelred the Unready", mutta alunperin vanhalla englanninkielellä nimi oli sanaleikki: æthelred tarkoittaa suunnilleen "neuvokas", ja unræd "neuvoton".

2) Olavillakin on hassu lisänimi, mutta se on ilmeisesti käännösvirhe: alkuperäinen "Olaf Skötkonung" tarkoitti todennäköisesti “Olavi Rahakuningasta”, joka kuulostaakin jo paljon paljon miehekkäämmältä!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virkapuvun napit

Jauhosinetit

Kukkanapit

Tipat

Pipari

Köyhemmän miehen sinettisormus

Viikinkikauppiaan rahakätkö

Viikinkikauppiaan virallinen standardipunnus

Klipat

Taikarahat