Kolikoita pitkin peltoja

n. 1500-1900 ●  kuparia ja hopeaa  ●  löytöpaikka: yllättävän useasta paikasta

Pelloilta löytämiäni kolikoita.

Jos sekoat, ja alat haravoida peltoja metallinetsimellä, päädyt luultavasti jossain vaiheessa pohtimaan harrastajien yleistä mysteeriä: "Miten ihmeessä kaikki nuo vanhat rahat tänne pellolle ovat päätyneet?" Vanhoja kolikoita kun löytyy käytännössä melkein kaikilta pidempään käytössä olleilta alueilta, ja on ollut aika yllättävää nähdä niiden määrä ja ikä.

Olen sillä(kin) tavalla omituinen, että olen alusta asti merkinnyt löytämäni vanhat kolikot muistiin taulukko-ohjelmaan (joo joo, tiedän, ei saa nauraa). Niinpä voin nyt jakaa ainutlaatuista nörttitilastotietoa peltokolikoiden esiintymisestä! Tilaston yleistettävyys lienee toki heikko, ja numerot vaihtelevat varmasti paljon eri puolilla maata, mutta tällaista on nyt ainakin osunut kelan alle yhdellä etsijällä, joka on kolunnut erilaisia peltoja lähinnä Uudellamaalla ja Päijät-Hämeessä.

Tähän päivään mennessä olen löytänyt yli 100-vuotiaita rahoja sattumalta täsmälleen 600 kappaletta.¹  Näistä 46% on ollut riittävän hyväkuntoisia, jotta niistä on voinut tunnistaa tarkan lyöntivuoden. Lopuista on voinut tunnistaa vähintäänkin vuosisadan. Rahoista 5,7 % on ollut vähintään nimellisesti hopeisia, loput kuparia.

Ruotsi-Suomen ajan kolikot ovat luonnollisesti pääosin ruotsalaisia, ja vuoden 1809 jälkeen venäläisiä. Joskin molempina aikoina myös toisen naapurimaan rahat olivat Suomen alueella epä- tai puolivirallisessa käytössä: Ruotsin vallan aikana varsinkin Itä-Suomessa kopeekat olivat yleisiä, ja Venäjän vallan aikana ruotsalaisella valuutalla saattoi jopa maksaa veroja. 1800-luvun alussa ruotsalaisia rahoja kyllä yritettiin poistaa markkinoilta useampaan otteeseen, mutta ylijäämäinen Ruotsin kauppa toi lisää killinkejä Suomeen samaan aikaan kun Venäjän kaupan alijäämä vähensi kopeekoita. Omissa löydöissäni "väärän maan" valuutan osuus on molempina aikoina ollut noin 10 %. 

Seuraavassa piirakassa näkyy löydettyjen rahojen prosenttiosuudet vuosisadoittain. 1900-luvun osuus on luonnollisesti pieni, koska mukana ovat rahat vain vuoteen 1920 asti. Muuten se olisi varmastikin piirakan suurin pala. 1500-luku on selvästi harvinaisin, niitä on vain 1 prosentti löydetyistä. (Keskiaikaisia kolikoita en ole löytänyt yhtään, nyyh!)

Eniten pellollakin on kiinnittänyt huomiota 1600- ja varsinkin 1700-luvun rahojen suuri osuus. Kuten näkyy, 1700-lukua on löytynyt lähes yhtä paljon kuin 1800-lukua, vaikka asukkaiden ja rahojen määrä on tuossa välissä lisääntynyt huomattavasti!

Rahojen vuosilukuja tarkastellessa pitää kuitenkin huomioida se, että kyse on vain lyöntivuodesta, ei rahan hukkaamisajankohdasta. 1500-luvun markka-arvoiset klippingit ja 1600-luvun alusta lähtien lyödyt äyrit olivat nimittäin virallista valuuttaa aina vuoteen 1777 asti (joskin 1600-luvun rahojen käyttö 1700-luvulla oli vähäistä). Vuoden 1777 uudistuksen jälkeen killinkien ja riikintaalereiden piti poistaa aiemmat äyriarvoiset kolikot käytöstä, mutta näitä uusia rahoja saatiin aikaiseksi alkaa valmistaa vasta 1800-luvun puolella.

Lisäksi varsinkin Suomessa oli venäläisvallan jäljiltä kova pula vaihtorahasta, joten vielä 1808 annettiin asetuksella virallinen lupa jatkaa vanhojen äyriarvoisten rahojen käyttöä. Lopullisesti äyrit jäivät pois kierrosta vasta vuoden 1839 rahauudistuksessa. 

Lisäksi kolikoiden sisältämällä jalometallilla oli oma arvonsa, vaikkei se olisikaan ihan aina vastannut rahan nimellisarvoa, joten ne eivät koskaan muuttuneet täysin arvottomiksi. Jostakin paikasta löydetyn rahan lyöntivuoden perusteella ei siis voi päätellä paljoakaan kyseisen paikan historiasta.

Yhdeltä ja samalta pellolta saattaa löytyä rahoja monilta eri aikakausilta. Niinkuin tämän erityisen mukavan pellon löydöt, jotka vaihtelevat 1600-luvusta nykyaikaan, ja sisältävät äyrejä, kopeekoita, killinkejä, eri ikäisiä markkoja ja pennejä, sekä euroja.

On vaikea kuvitella että varsinkaan noina varhaisempina vuosisatoina pellolla työskentelevä väki olisi pitänyt vaihtorahoja mukanaan reikäisissä taskuissaan. Pellon laidalla tuskin oli buffettia josta sai ostaa eväät kahvitauolle. Mistä tuollaiset kolikkomäärät ovat siis pellolle päätyneet? Tutkimustietoa asiasta en ole löytänyt, mutta mahdollisia syitä voisivat olla esimerkiksi:

1. Aiemmin paikalla ollut asuinrakennus. Talossa ja sen ympäristössä on rahaa käsitelty enemmän, ja kolikoita on saattanut pudota maahan tai vaikkapa lattialautojen väliin. Läheskään kaikkia torppia ei ole merkitty vanhoihin karttoihinkaan. Paikalla olleeseen rakennukseen voi kuitenkin viitata pienellä alueella oleva suuri rautanaulojen ja muun metalliroskan määrä.

2. Maapankit ja kätköt. Ennen pankkeja rahoille piti löytää jokin muu turvallinen säilytyspaikka. Niitä saatettiin siksi usein säilyttää maahan kaivettuna, jossakin turvallisen matkan päässä talosta. Tämä oli erityisen yleistä kriisiaikoina, kuten isovihan (1713-1721) ja pikkuvihan (1742-1743) aikana. Peltoon jostain syystä jäänyt kätkö on voinut maanmuokkauksen yhteydessä levitä laajemmallekin. Tällöin rahoja luulisi löytyvän melko suuri määrä suhteellisen pieneltä alueelta.

3. Pellon lannoittaminen. Niin kuin Martan lusikan yhteydessäkin (https://mullastamaan.blogspot.com/2020/06/martan-lusikka.html) oli puhetta, saattoi kaikenlaista pikkutavaraa joutua vahingossa tunkiolle, ja sieltä lannoituksen yhteydessä pellolle. 

4. Tahallaan pois heitetyt vanhentuneet rahat. Tunkiolle tai suoraan maastoon on saatettu myös hylätä käytöstä pois jääneitä rahoja. Rahat, jotka oli unohdettu vaihtaa säädetyn ajan kuluessa uusiin, eivät enää olleet käypää valuuttaa, ja vaikka kuparilla silti oma arvonsa olikin, ei muutamaa hassua kolikkoa välttämättä viitsitty alkaa realisoimaan. 

5. Taikojen teko. (https://mullastamaan.blogspot.com/2022/03/taikarahat.html)

6. Universumissa ajoittain ilmenevä aika-avaruuden madonreikä, joka silloin tällöin imaisee rahaa ihmisten kukkaroista peltoihin. (Samaa tapahtuu nykyään myös oman pankkitilini kanssa, joten jos löydätte jostain pellosta euroja, niin ne on mun.)

7. Jokin muu niin ilmeinen syy, että kun kuulen sen, tunnen itseni tyhmäksi kun en itse tajunnut.

-

1) Mukaan on laskettu löytämäni rahat vuosilta 1569-1920. Rautakautiset löytörahat eivät ole mukana taulukossa, eikä myöskään täysin tunnistamattomat rahat. Joitakin kolikoita on varmasti jäänyt myös vahingossa kirjaamatta. ^↩